Fiat 131 Abarth
|
Fiat 131 Abarth
|
|
|
HUHTIKUU 2.4. Olen jopa jaksanut käydä tallilla. Eilen laittelin ruiskun johtosarjoja. Tänään vahailin ja korjailin pintavikoja. Mm. maskin lentäessä yli auton ympäriajon aikana, se tekin mustia juovia konepeltiin, joten hankasin tahnalla niitä pois. Kiinnitin treeneissä pudonneen rasvakupin. Yllättäen huomasin että auto on täysin valmis. Siis kantta lukuunottamatta. Olisin voinut jotakin puuhastellakkin, mutta kun tuntui ettei mitään kovin tähdellistä ollut. Toki esim. sisätilat pitäisi maalata, mutta en taida viitsiä purkaa ainakaan ennen kuin autossa on toimiva moottori jota on myös testattu edes n. 1h. Soitin Esatechille eilen, ei ollut vielä edes hakenut kantta matkahuollosta, saatikka tehnyt sille jotakin....
6.4. Soitin Esatechille, ja sanoi että on hitsannut toisen kanavan, ja meinaa hitsata vielä toisenkin koska sielläkin kriittisen ohut seinä. Ehdotti että jos hitsaisi myös loput ja tekisi vielä lisää virtausta kanteen. Olin sitä mieltä että ei tehdä tässä vaiheessa muuta kuin korjaukset, ja laitetaan kansi ajoon, jotta saisimme koneeseen kilometrejä sisään ennen kesän kisoja. Pyysin kantta perjantaiksi, saa nähdä kuinka käy.
10.4. Kävin hakemassa kannen matkahuollosta ja uudet liekkirenkaat kaverilta. Yksi kanava siitä oli ainakin hitsattu, toisesta en osaa sanoa, ainakaan nopeasti en havainnut. Laittelin kannentiivisteen valmiiksi lohkoon, ja löijjäsin liekkirenkaat. Nyt pitää vain leikata imusarjan tiiviste ja koota nokkapukit paikoilleen. Sitten saan taas koneen pärisemään.
11.4. Kokosin koneen tänään. Laitoin kaikki osat kiinni, pyörittelin kampiakselia varuilta jonku kierroksen ympäri ja sitten eikun starttaamaan. Jostakin syystä konetta sai hangata puoli minuuttia ennenkuin se suostui lähtemään. Aluksi vissiin glykolipinnoitteiset tulpat vähän rökelsivät mutta kun tulpat kuivuivat niin jopa alkoi lyyti kirjoittaa. Oikein nätisti ja puhtaasti kone pyöri n. 1minuutin kunnes kuuluu skkkkrrriiiiiuuuuuuuu-töks. Ja kone sammui. Näin jo konepellinraosta ohjaamoon että jakohihnanpää näkyy.... Menin katsomaan ja just joo, jakohihna poikki. Kierroksia oli n. 1500 ja hihna on n. 100km ajettu. Että otti pattiin, kirosin ääneenkin jo muutamia kertoja. No, sitten ajattelin että koska kierroksia oli niin vähän niin ei siihen varmaan mitään tullut. Venttiilin välyksiä tarkistamaan ja hyvälle näytti kunnes mittasin nelosen pakoventtiilin, 5mm välys.... Löin hanskat lattiaan ja lähdin kotiin. Ei ole näin paljon vituttanut ihan eilen.
12.4. Tulen tallille irroittamaan kannen. Koko homma maistuu puulle ja on kuin tikkua työntäisi kynnen alle koko auton laitto. Kansi pois ja niinhän se yksi on ihan paskaväärä. Lopuista ei näe silmällä mutta kun bensaa kaataa kanavaan niin kaksi pakovenaa kastuu.... Tämä on ns. viimeinen pisara. Olki joka katkaisee kamelin selän. Ns. viimeinen niitti. Kun hakkaa päätä seinään niin joko pää särkyy tai seinään tulee reikä, nyt meni pää rikki. Eihän tätä jaksa kukaan. Vaikea päätös jota kypsyttelin pitkään. Auto puretaan osiksi ja myydään pois. Keskityn Endurance Saloon auton rakentamiseen ja unohdan ralli touhut (ainakin tällä autolla). TARINAN LOPPU. Kiitokset lukijoille seurasta. Tarinat jatkuvat Endurance Saloon auton kohdalla samoilla sivuilla !
Fiuden viimeinen matka. Kuvassa uusi omistaja Mika Kylmälä.
|
|
