|
TC KAMPIAKSELIN TARKISTAMINEN JA PUHDISTUS
YLEISTÄ KAKSILITRAISISTA:
TC moottoreissa on neljällä vastapainolla oleva akseli ja sitä on neljää
perustyyppiä:
- "tavallinen" 131, 132, Argenta akseli joka terästä ja ns.
nitrattu, hihnapyörä mutterilla, takana laakerille syvä kolo
- Ritmo 130 Abarth (ehkä myös 125 Abarth) akseli jossa "parempi"
nitraus, hihnapyörä ruuvilla, ja matala laakerinkolo, sulka-akseli voi
pohjata kun käytetään takavetoisissa !!
- 131 Abarth kahdeksan vastapainoinen TERÄS akseli joka nitrattu
- etuvetoisen Croma/Delta yms. akseli jossa öljypumpun kiinnitys
etupäässä, hammashihnapyörä ruuvilla. Kiilahihnapyörä kolmella (Croma)
tai neljällä (Delta) ruuvilla hammaspyörässä
131 Abarth vakioakseli, sama(samanlainen) on 131/132/Argenta yms. koneissa
131 Abarth g.4 akseli
Takavetoisen akselista pystyy muutoksilla tekemään etuvetoiseen
käypäisen, ehkä myös toisinpäin. Etupää tarvitsee tällaisen muutoksen;
Ulkohalkaisja on sorvattu öljypumpulle oikeaksi, päähän on tehty
sisäkierre (vakiona vasenkätinen, tässä oikeakätinen) ja pää on
holkitettu paksummaksi stefalle ja hammaspyörälle. Holkki on liimalla, mutta
voisi olla myös puristesovitteinen. Kiilaura on tehty sekä holkkiin että
akseliin.
KAKSILITRAISEN AKSELIN ONGELMAT
Pääongelma on öljykanavien poraus. Reikä on porattu kiertokangin
laakerilta päin kampiakselin laakerille. Öljy tulee kampiakselin laakerilta
reikään joka johtaa sen kiertokangen laakerille. Kiertokangen laakerin, ja
kanavan tulppaavan peltiplommin väliin jää n. 10mm pitkä reikä jossa öljy
ei virtaa. Koska keskipakoisvoimat suuntautuvat tähän "suppaan",
haluaa öljyssä olevat raskaat aineet mennä sinne. Lopputuloksena on enemmän
ajetuissa koneissa koko tuon 10mm matkalla tiukkaa hiomatahnaa... Metallipurua
yms. epäpuhtauksia n. 8mm paksussa reiässä 10mm matkalla ei ole oikein hyvä
juttu. Sitten kun tällaiseen paljon ajettuun koneeseen laitetaan kunnolliset
synteettiset öljyt, alkaa öljyssä olevat puhdistavat aineet yms. liuottaa
tuota klönttiä, tämä sieltä sitten menee ainoata vapaata reittiä
kiertokangen laakerille, tästä seuraa laakerivaurio. Muita vaihtoehtoja
laakeririkolle ovat:
- väljä öljypumppu jolloin paine ei riitä, öljykalvo rikkoontuu
- liian suuret laakerivälykset (kuluneet laakerit) ja paine karkaa
- liian suuret välykset esim. nokkien laakereilla, paine karkaa
- liian suuret öljyn lämmöt tai vaahtoava öljy (kilpakäytössä
lämmöt nousevat jopa yli 150 C)
- liian pieni öljytilavuus, kierroksilla öljy loppuu öljypohjasta (1,6
litraisen öljypohja EI riitä 2,0TCssä)
- soikeat kiertokangen alapesät, paine karkaa (yleinen ongelma korkeasti
kierrätettävissä)
- soikeat kiertokangen laakerikaulat, paine karkaa (harvinaista)
- liian pieneksi kulunut laakerikaula, paine karkaa (harvinaista)
Kun laakeririkko saadaan aikaiseksi, nitrattu akseli kokemusteni mukaan
poikkeuksetta säröytyy. Mikäli laakeri on leikannut pitää Fiatin akseli
aina särötarkastaa. Kun akseli hiotaan, särö ei välttämättä poistu,
lämmetessään särö aukeaa, ja alkaa höylätä laakerista ainetta; uusi
rikko. Lisäksi hionnassa nitraus häviää, ja paljastuu pehmeä rauta joka ei
kestä yhtäpaljon pintapainetta. Kilpakäyttöön ei koskaa pidä hyväksyä
hiottua leikannutta akselia, ainakaan ilman särötarkastusta ja miellään
uudelleen nitrattuna. On myös mahdollista hioa särön kohta kuopalle jolloin
se ei yllä laakeriin, tätä en suosittele kilpakoneisiin. Hiotussa kaulassa
laakeripinta-ala pienenee, jolloin pintapaine kasvaa, tämä tarkoittaa että
alimittainen kaula on alttiimpi laakerivauriolle kuin vakiomittainen kaula.
Leikannut akseli voidaan myös täyttää ja nitrata uudelleen, tämä on
kuitenkin niin kallis toimenpide että ainakaan nykyään se ei kannata.
TÄRKEÄT ASIAT!!
Seuraavassa kilpakäyttöön tulevan akselin tarkistaminen ja valitseminen.
Paras vaihtoehto olisi luonnollisesti tuo 131 Abarthin
kahdeksanvastapainoinen akseli. Tällöin kovillakaan kierroksilla akseli ei ala
väristä ja mahdollistaa entistä suuremmat kierrokset ja pidemmän
käyttöiän. Tämä akseli on kuitenkin niin harvinainen ettei niitä
todennäköisesti ole yhtään Suomessa. Toiseksi paras vaihtoehto on Ritmo
Abarthin akselit, nekin ovat niin harvinaisia että löytäminen on varsin
vaikeaa. Useimmiten joutuukin tyytymään tavalliseen akseliin, joka kuitenkin
on niin hyvälaatuinen, että oikein rakennetussa moottorissa sekin kestää
hyvin.
Mittaa akselin kaulat, kiinnitä erityistä huomiota kiertokangin kauloihin,
kampiakselin kauloissa en ole koskaan havainnut mitään ongelmia. Mittaa
halkaisija, ja myöskin pyöreys mikrometrillä.
Akseli kannattaa särötarkistuttaa aina, mutta vähintään hiemankin
epäilyttävän näköiset ja kilpakäyttöön tulevat.
Tarvittavat koneistukset tehdään, on suositeltavaa matata akselin kaulat
hienolla paperilla. Hieman karhea pinta kuljettaa öljyä paremmin mukanaan.
Tämä on suositeltavinta toteuttaa koneistamoilla (ns. kiillotus), mutta olen
kyllä tehnyt sen itsekkin, käytän n. 400 vesihionta paperia ilman vettä.
Parasta olisi saada akseli pyörimään jotenkin, ja sitten hiomanauhalla
hionta.
Akselista lyödään kaikki öljykanavien plommit pois, ja kanavat
puhdistetaan.
Akseli plommataan peltiplommeilla ja liimalla, tai väännetään kierre ja
tulpat, tämä kuitenkin melkoinen homma, akseli on erittäin kovaa rautaa!!
Lisä ongelmana on pidätinruuvien koot. 10mm on liian pieni, ja 12mm tarvitsee
jo niin paljon työstöä ettei ainakaan itseltäni onnistunut...
Akseli tasapainotetaan.
PUHDISTAMINEN
Lyö plommit pois akselista, lähtevät helpoiten pois pienellä tampilla tai
tasapäämeisselillä reunaan lyömällä. Sitten kaivat kovan lietteen pois
esim. poranterällä. Tämän jälkeen itse pesen akselin yleensä bensalla.
Pieni pulloharja tai kuten itselläni, pienoiskiväärin piippurassi ja
ruiskulla bensaa sekaan.
Huolellinen huuhtelu, huomaa bensan väri altaassa! Oli puhdasta kun aloitin...
Myös laakereiden reikiin kannattaa puhaltaa bensaa reilusti. Lopuksi
paineilmalla puhallus, jolloin loputkin roskat lähtevät ja bensat kuivuvat.
Jos peltiplommit oli pistepuikolla varmistettuja, on uusien laitto vaikeaa, suu
kannatta avartaa. Mutta kuvassa käyttämäni terä on hieman liian tehokas.
Parempi olisi esim. santapaperi lieriö.
Sitten lukitetta ja 7mm huono poranterä jolla lyöt plommin paikoilleen. Lukite
kuvassa on lieriömäisten esineiden lukitetta. Käytän poranterää mieluummin
siksi että siinä on kupera laki, jolloin plommi ei repeydy. Tappi/terä tms.
kannattaa olla hieman väljä plommiin, muuten se tarttuu siihen kiinni kun
plommi supistuu.
Plommi paikoillaan, painauma keskellä johtuu tsekki poranterän huonosta
laadusta...
Sitten pistepuikolla lukitus.
Valmis työ. Huomaa matalat pisteet, kampi on niin kovaa ettei pistepuikko
kestänyt, piti teroitella välillä.
KAMPIAKSELIN PÄITTÄISVÄLYKSEN MITTAUS JA SÄÄTÖ
En ole koskaan tarvinnut säätää kampiakselin päittäisvälystä jos
kampiakseli ja lohko ovat toisilleen tarkoitetut. Törmäsin tällaiseen
ongelmaan vasta kun yhdistin vanhanmallisen akselin uuden malliseen
lohkoon.
Heittokello kiinni ja kampiakseli vedetään pois, avuksi hieman vasaralla
kopsautus, nollaus, ja akseli toiseenpäähän. Tässä tapauksessa 0,08mm
päittäisvälys.
Fiatissa ei vakiona ole minkäänlaista mahdollisuutta säätää kyseistä
välystä, jouduinkin turvautumaan VW tuotteisiin.
Kuplan moottorista löytyy täysympyrän muotoisia päittäisliuskoja
eripaksuisina.
Kuplan liuskat halki ja Fiatin päittäislaakerin mukaisia liuskoja
tekemään. Sitten vain kokeilemalla mittailemaan. Laitoin liuskat
ei-painepuolelle, eli vauhtipyörän puoleisen liuskan alle.
|