WWW.131ABARTH.COM

Fiat 131 Abarth

                                  
Up                                   

PIRKANHOVI RALLI LEMPÄÄLÄSSÄ 16.2.

F-CUP OSAKISA 1/5

Tunnelmia ennen kisaa

Säät olivat puhutuin juttu ennen kisaa, ja siihen oltiinkin varauduttu että kisa ajetaan suurimmalta osalta sorakelissä. Lempäälään tultaessa tuo varmistui, asfalttitiet olivat aivan kuivia, ja motoristit olivat kaivaneet jo pyöriään talleista vaikka on helmikuu! Keli oli lähes ihanteellinen, aurinko pilkisteli mutta enimmän aikaa pysyi kevyessä pilvessä. Lämpöä asteen parin verran plussalla, pikkupakkanen olisi tietysti ollut mukavampi. Moottorilla oli ajettu n. 180km joka on tietystikkin liian vähän, mutta minkäs teit. Lokasuojaakaan emme ehtineet maalata ja auto olikin aika resuisen näköinen. Mutta enimmäkseen auton piti olla ihan hyvässä kunnossa. Äänenvaimentimen villat piti vaihtaa alusviikolla, mutta se jäi kiireen takia tekemättä.

Kilpailukeskuksella

Ongelmat alkoivat katsastuksessa, kiitos ison A ryhmän kuljettajille viimevuotisesta desibeliskandaalista, oli nyt arvokisojen desibelimittaukset laitettu "järjestykseen". Aiemminhan nuo desibeliylitykset merkittiin katsastuskorttiin ja kuljettajilla oli aikaa korjata vika seuraavaan kisaan mennessä. Jos siellä mitattiin desibelit, ja äänet olivat vieläkin liian kovat jäi kilpailu ajamatta. Nyt vika on korjattava heti. Mittauksessa käytetään 4500 kierrosta, ja Fiatin äänet alkavat heti 4000 kierroksen kohdalla nousemaan rajusti. Jonkinlainen resonaatiokin tulee ääneen siinä kohtaa. Ensimmäinen mittaus 105 dB ja kilpailuun osallistuminen kiellettiin... Nopeasti huoltopaikalle, agregaatti käyntiin, rälläkkä laulamaan ja vaimennin auki. Paikalliselta palolaitokselta saimme villaa, ja villoitimme vaimentimen. Menimme mittaukseen varmoina että nyt ei ongelmia olisi, 104 dB.. Nyt alkoi tulla epätoivo, etsimme lisää villaa ja täytimme vaimentimen huolella, mutta ei se auttanut. Nyt naapuri tiimillä käytössä ollut Nokian kännykkä dB mittarilla tuli tarpeeseen.  Paniikki hiipi selkäpiitä pitkin, ja turvauduimme epätoivoisesti pieneen huijaukseen. Työnsimme pakoputkeen kumisen lattiamaton ja jumitimme sen ruuvilla sinne. Lisäksi pudotimme sytytyksen ennakkoa 10 astetta, tämänkin pitäisi auttaa. Kännykkämittaus näytti alle 100 dB ja äkkiä mittaukseen, aikaahan oli ruhtinaallinen 1 tunti saada katsastus läpi! Mittaus näytti 101 dB................ Mutta tämän verran saimme armoa, ja kilpailuun osallistuminen oli  mahdollista. Pelko hiipi kuitenkin välimittauksesta, jota varten teimme roiskeläpän vaimentimen eteen, joka vähentää ääntä jonkin verran. Sitten nopeasti piikit alle ja kilpailukeskukseen, jossa tankkasimme kilpurin. Sitten aikaa olikin juuri ja juuri sen verran että ehdin vaihtaa vaatteet ja lähtölavalle. Ruokailemaan emme ehtineet, todella kivaa.

Kilpailuun laitoimme huonoimmat renkaat alle, joilla oli tarkoitus katsoa keli, jottei parhaita tuhota heti. Lisäksi vaihtovalo oli asetettu 1000 kierrosta alemmaksi alkukisaan, jotta ajaisimme hieman lisää kilometrejä moottoriin. Lähtönumeromme oli todella huono, lähdimme yli tunnin A-junnujen kärkeä perään, joten tiekin olisi paljon huonommassa kunnossa. Lisäksi taktiikkana oli siis ajaa varmanpäälle ja pyrkiä sijoittumaan viidennen tietämille.

EK 1 (8,66 km)

Pätkän alussa oli heti paha oikea, siinä autoja olikin mennyt kattokerhoon puolenkymmentä. Me vältimme paikan, mutta aika vauhdikas ajo siihen taisi tulla. Pätkä meni vielä totutellessa pitkän tauon jälkeen. Isoilla vaihteilla tuntui että auto ei jaksa kunnolla mennä. Muuten pätkä tuntui ihan mukavalta. Mutta kello oli kanssamme eri mieltä. Yleiskilpailu 33 ja luokassa jotain 23, 18 s kärkeä jäljessä ei ollut mistään kotoisin, kilometrille jäimme yli 2s. Tosin pätkän jälkeen kuvittelimme että sijoitus oli parempi, joten emme huolestuneet.

Ek 1 jälkeen oli lyhyt huolto jossa tankkasimme ja tutkailimme autoa, eikä mitään ongelmia tuntunut olevan.

EK 2 (5,08 km)

Tämä oli ikävä ek, hyvin pientä ja kulmikasta tietä, täynnä pihoja, rakennusten nurkkia yms. Eikä siihen saanut minkäänlaista rytmiä. Tuntui että perä tai keula ottaa koko ajan kiinni johonkin. Tämä vei tunnelman ajamisesta ja pätkän jälkeen tuntui todella ikävältä. Kerran kävimme ojassakin sisäkurvissa, mutta siitä selvittiin samalla vauhdilla eikä se aiheuttanut aikatappiota. Tulos taas aneeminen yleiskisan 24, 11 s kärjelle hävinneenä. Tämäkin tekee yli 2s/km. Luokkasijoitus kuitenkin petrautui muiden eklla rämpimiseen, ja olimme jo 14 luokassa.

Ek 2 jälkeen ei ollut huoltoa ja renkaat alkoivat olla kahden puoliksi soralla ajetun ekn jälkeen aika finaalissa.

EK 3 (7,39 km)

Ensimmäinen ek joka on jäässä.. Eipä paljon renkaat enää pitäneet. Tie olisi muuten ollut jo edes jonkin verran ajettavaa tietä, mutta hieman kapeahkoa ja "kulmikasta". Jäimme jälleen 15 s kärjelle joka tekee 2s/km. Yleiskilpailun 37 sija pudotti sijoituksemme luokassa jonnekkin 20 tienoille, tarkkoja tuloksia emme tiedä luokkasijoituksestamme. Jälleen ihmettelin jo ääneen Tikulle että kone ei vedä kunnolla, jotakin on pielessä.

Ek 3 jälkeen huollossa aloin miettiä josko sytytys on vieläkin liian aikaisella. Huolto oli jo lopuillaan enkä löytänyt heti ajoituslamppua. Vaihdoimme takarenkaat ja lähdimme neloselle.

EK 4 (13,6 km)

Tälle pätkälle lähdettäessä alkoi jo piru hiipiä olalle, tiesimme sijoituksemme noin suurin piirtein ja turha tuollaisella tuloksella on lähteä kotiin. Joten eikun hanaa tälle eklle.  Yritinkin alkaa ajamaan kuten viimev vuoden kisoissa, eli reilummin sisään, eikä mitään kurkkimisia. Pätkällä oli aika erikoisia asfaltti osia, mieleen painuvimpia oli kun painuimme ylikulkuasiltaa pitkin, ja se oli aivan kuivaa asfalttia, tämän jälkeen alamäkijarrutus, ja siitä risteys oikeaan. Mielenkiintoista kun vauhtia on 150 ja pitää tehdä paniikki jarrutus PIIKEILLÄ ASFALTILLA, jes. Koko pätkän ajan tuntui että varsinkin isoilla vaihteilla auto ei jaksa mennä, tuntui että jotenkin kone vain törisee.

Ero oli nyt vain 17 s. joka tekee kuitenkin jo kohtuullisemman hieman yli 1s/km eron kärkeen. Kovempi yritys siis toi jo helpotusta. Sijoitus yleiskilpailussa 20. Epävirallisen tiedon mukaan olisimme nousseet luokassamme jo sijalle 10

TAUKO

Ruhtinaallinen 20 minuutin tauko soi jo mahdollisuuden kaikkien renkaiden vaihtoon. Lisäksi laitoimme lisää öljyä, ja ehdin tarkistamaan sytytyksen ajoituksen. Veto vaikeudet selvisivät sillä kertaa. Sytytyksen ennakkoa 10 astetta liian vähän. Ei ihme ettei fiude isoilla kierroksilla jaksanut mennä, pienillä kierroksilla vääntö oli ihan hyvä, mutta sitten alkoi puuroutuminen.

Juuri ennen lähtöä pätkälle huolto huomasi että ylävesiletkussa on n. 1mm reikä josta vesi lentää kaaressa. Pikainen patentointi pelasti tilanteen.

EK 5

Nyt alkoivat hommat natsaamaan, kone alkoi vetää ihan eritavalla kuin alkukilpailussa, ja tästä ilostuin niin että ajokin lähti hienosti kulkemaan. Kaikenkaikkiaan tulimme parasta A1 vauhtia jo 12km. KUNNES..... jokin omituinen käry tuntui nenässäni, ja katsoin heti öljynpainemittaria. Siellä komeili 2kg vaikka kierroksia oli reilusti, normaalisti olisi pitänyt olla 4-5kg. Nopeasti kytkin pohjaan ja paine putosi 0kg, ja merkkivalo syttyi. Kone sammuksiin, ja rullasimme etsien paikkaa johon vetää parkkiin. Auton koppi alkoi täyttyä savusta, ja Tiku alkoi sähäkät palomiehen liikkeet valmistautuen sammutushyökkäykseen ;). Auto pysäyksiin ja ehdin jo sanoa että varmaankin meni öljynjäähdyttimenletku rikki. Könysin konehuoneeseen ja näin että öljyä on pitkin konehuonetta eli jokin öljyn kulku ongelma selvästikkin oli kyseessä. Puristelin jäähdyttimen letkuja, mutta niissä ei ollut mitään vikaa, olivat jopa öljystä kuivia. Kaasuttimien alla oli suurin öljyn määrä, siellä luuraa öljynjäähdytin. Eikun kokeilemaan onko suodatin löysällä, ja olihan se. Otin hanskan käteen ja pyörittelin suodatinta pari kierrosta kiinnipäin, mittatikussa ei näkynyt ollenkaan öljyä. Rohkeasti täräytin koneen pyörimään ja moottori otti heti normaalit öljynpaineet, eikä kone kolissut tai naputtanut. Ilmeisesti olimme säästyneet laakerivauriolta! Lähdimme ajamaan pätkän maaliin, jotta pääsisimme monta tuntia aiemmin pois kisasta. Öljyä oli kuitenkin niin vähän että ylämäessä paineet putosivat alle kiloon. Hetken parkissa mietittyämme huomasimme että riittää että ajamme muutaman kilometrin jolloin pääsemme sivutielle. Sinne siis, aina kytkin pohjaan ylämäessä ja isolla vaihteella 2000 kierrosta koneessa jottei ailahteleva paine aiheuttaisi mitään vahinkoa.

Päästyämme pätkältä pois alkoikin tasaisempi tie, ja jatkoimme vielä 12km sivutietä isommalle tielle jotta huolto löytää meidät helpommin. Ajoimme siis tuon öljynpurskauksen jälkeen vielä yli 15km, eikä moottori vieläkään oireillut. Ilmeisesti meillä oli onnea onnettomuudessa, vaikka keskeytimmekin emme silti rikkoneet moottoria.

LOPUKSI..

Taso A-junioireissa onkin selvästi kovempi kuin arvasinkaan. Lähdimme taktiikalla joka perustui siihen että emme aja huippuvauhtia, vaan pyrimme sijoittumaan viidensiksi luokassamme. Lähdimme ajamaan aivan liian hiljaa ja olimmekin luokassamme vain puolivälissä sijoilla n. 20. Lisäksi moottorista puuttui tehoa arviolta 15-20hv, jonka takaisin tulo oli aivan selvä ero. Moottori ei rikkoutunut, joten pääsemme ajamaan treeniä Sonkajärvelle Platina ralliin.

Kangasniemeen mennessä meillä on paljon enemmän ajokilometrejä takana. Moottori on jo sisään ajettu eikä sitä tarvitse sääliä enää. Nytkin pystyimme jo 1s/km eroon kärkeen vaikka moottori ei vielä vetänyt. Uskon vakaasti että Kangasniemellä ajamme n. 0,5s/km erolla kärkeen, jolloin sijoittuisimme n. 4-7 sijalle. Voitoista on turha haaveilla ilman kärkimiesten epäonnea. Muutamien kuljettajien satsaus kalustoon on sitä luokkaa ettei niihin normaalilla kuolevaisella ole mahdollisuuksia.

Mielenkiintoinen asia oli se, että olisimme olleet B-junioreissa yleiskisassa sijoilla 2-4 joka pätkällä. Lähdimme n. 15 autoa ennen B-junioireita joten ei tie ainakaan paljoa parempi ollut.  B-junnuissa kannattaa painaa mielen Toni Kuhanen. Kaveri ajoi viidelle eklle yleiskisa pohjan, yhdellä oli toinen ja yhdellä jäi yli 20s, eli varmaankin spinnasi tms. Kaveri voitti yleiskisa puolentoista minuutin erolla seuraavaan, ja luokkavoitto tuli lähes kahdella (!!!) minuutilla. Melkoisella varmuudella kaveri on varteenotettava vetomies.