WWW.131ABARTH.COM

Fiat 131 Abarth

                                  
Up                                   

PLATINA-RALLI 2.3. SONKAJÄRVELLÄ (HISTORIC)

Tunnelmia ennen kisaa

Auto oli valmistunut keskiviikkona, aikaa ei jäänyt harjoittelulle. Auto kuitenkin vaikutti siltä ettei suuria ongelmia pitäisi olla tiedossakaan. Tässä kilpailussa kartturiksi tuli normaalisti huoltopäällikön tehtäviä hoitava Markku Repo. Markulle oli luvattu jo vuosia sitten kartturin keikka, mutta tätä ennen ei Markku ollut halunnut tulla kyytiin. Nyt kun kilpailu oli omilla nurkilla, päätti Markku lähteä kyytiin. Tiedossa oli siis joillekkin pätkille "nuotteja" kun reitti meni mm. Markun kotitien kautta.

Kilpailupaikalle tultaessa oli kirpeä pakkaskeli, aurinko nousi taivaalle ja näytti että tulee hieno keli, ja tulikin. Auto pois kärristä, paperit ja katsastukseen. Katsastuksessa jännitti menevätkö äänet nyt läpi, vaimennin oli juuri villoitettu. Ääniä oli vaivaiset 101,8 dB.... mutta meni kuitenkin läpi, rajaksi olivat katsastajat asettaneet 102,9 dB. Sitten syömään ja kisaan.

Suurimpina ennakkosuosikkeina oli mielestäni paikallinen Mika Sirviö, Iisalmen Marko Vartiainen, Suonenjoen Pasi Korhonen ja Kajaanin Härkönen sekä oman seuran Antti Väätäinen. Tavoitteena oli sopia kolmen parhaan joukkoon, vaikka vaikeaa se tulisi olemaankin.

EK 1 (14,64 km)

Ennen ekta olevalla AT aluetta meidät kohtasi yllätys. Marko Vartiainen oli juuri keskeyttänyt ennen ensimmäistäkään erikoiskoetta. Jarrut olivat kadonneet. Tie alkoi isona ja leveänä hyväpintaisena tienä, ja annoin vauhdin lähteä parhaalla A nopeudella. Ajo maistui kunnes tulimme ensimmäiseen risteykseen, isolta tieltä käännyttiin pienemmälle. Tulimme vitosvaihteella vaihtovalo palaen, ennakkomerkki oli nypyllä, ja jarrutin typerästi juuri nypyn harjalta. Mitään toiveita vauhdin pysähtymiseen ei ollut, vaan valuimme n. 20-40 metriä ohi risteyksen. Nopeasti pakittamaan ja oikealle tielle. Videokamera näytti 13 s. ajan menetyksen. Pienellä tiellä en saanut enää rytmiä kiinni, lisäksi auto alkoi puskemaan todella pahoin. Auto lähti liitämään puolenkymmentä kertaa jo hivoimme penkkoja koko ajan. Pätkän jälkeen oli huono fiilis. Autoa oli testattu ja aiemmat kisatkin ajettu vain isolla tiellä, siellä auto toimiikin hienosti kun voi kaasulla viedä autoa mutkaan sisään. Nyt pienellä tiellä jossa auto ei sovi karvaakaan poikittain ja mutkaan lähestytään keula edellä, auto puskikin aivan sietämättömästi. Olimme vasta yleiskilpailun 12, 22s. Sirviölle jääneenä.

EK 2 (10,19 km)

Tämäkin oli melkoisen pientä tietä. Ei kovin hauskaa ajettavaa, auto puski taas melkoisesti. Lisäksi takapyörä ravisti yli 120km/h nopeuksissa niin että hampaista meinasi irrota paikat.  Tällä olimme kuitenkin jo yleiskisan kuudensia 8s. Härköselle jääneenä.

EK 3 (5,85 km)

Nyt pääsimmekin kartturin pihatielle, ja kyllähän se varmaan näkyi tuloksessa. Tosin tiekin oli ensimmäistä kertaa hieman jouhevampaa ajettavaa, eikä aivan niin kapeaa kuin tähän asti. Olimmekin jo yleiskisan toisena 4 s. Härköselle jääneenä.

EK 4 (23,35 km)

Kilpailun pisin ek. Tänne lähdimme ajamaan nopeaa, mutta järkevää aikaa. Mutta tilanteita todellakin riitti! Jossakin kohtaa tiukissa peltomutkissa oikea etulokkari imaisi hankeen ja lokari repesi irti spoilerista. Aikaa siinä tosin meni max. 1-2s. Sitten vedimme Marko Vartiaisen kannustaessa perä edellä penkkaan, ja useita muitakin vastaavia tilanteita oli. Pienellä tiellä auto lähti puskemaan ja leijaamaan irtolumeen useita kertoja. Tie oli välillä isoa ja vauhdikasta, sitten kierrettiin pihoja kävelyvauhtia. En päässyt minkäänlaiseen rytmiin, ja lisäksi minulle ja autolle sopimaton pikkutie rankaisi meitä. Olimme yleiskisan kuudes 12.s Sirviölle jääneenä.

TAUKO

Autossa ei ollut periaatteessa mitään vikaa. Öljyä hieman lisättiin, ravistuksen syytä mietittiin, vedet yms. tarkisteltiin jne. Sytytyksen ennakot olisin tarkistanut, mutta ajoitusmerkki oli IRRONNUT hitsauksesta ja pudonnut, onneksi ei jakohihnan väliin. Vaihdoimme ensimmäistä kertaa renkaita, takapyörät vaihdettiin puolelta toiselle! Tauon jälkeen oli jälleen ääntenmittaus, saimme 102,1 dB ääntä tulemaan. Eli rajalla pyörii pahemman kerran. Väätäisen Antti hylättiin tuossa katsastuksessa ja kisa jäi siihen. Olimme tuolloin 3s. Anttia jäljessä, joten maukas kisa jäi siihen. Sen verran ehdimme katsoa tuloksia että olimme mukamas kolmansia Härkösen ja Sirviön takana kolmosen jälkeen.

EK 5

Pätkälle mennessä tuntui siltä että jotakin hämärää tuli etujarruihin. Ensimmäisellä painamalla etujarrut eivät ottaneet juurikaan, vaan takajarru otti kuin käsijarrua olisi vetänyt. Pätkä oli eniten minua etukäteen ärsyttänyt jääpätkä. Pito jäällä oli kuitenkin ihmeen hyvä, mutta käsijarrumainen jarru aiheutti sen että ajoimme koko ajan penkkoihin peräedellä. Sitten nousimme tielle jota olin joskus ajanut vuosia sitten rallissa. Tie oli muutenkin hyvässä kunnossa, ja ajo oli myös alkanut jo kulkemaan. Olimme jaetulla kakkosijalla, 1.s Härkösen takana. Ihmeen hienosti siis. Sirviöltä rikkoontui vaihteisto, taas oli yksi pahimmista vastuksista keskeyttänyt.

EK 6

Tämä ek oli meille molemmille outoa tietä. Ajoimme pienet tiet varmistellen, mutta ajoittain pätkällä oli ihan ajettavaakin tietä. Omituista kyllä auto tuntui että siihen olisi tullut paljon voimaa lisää. Kuittasin sen sillä että pimeä keli antaa sellaisen vaikutelman. Olimmekin yllättäen tällä eklla yleiskisan kakkosia kaksi sekuntia Kärkkäisen jäljessä. Kisassa lähes voittamattomana ajanut Härkönen oli yllättäen 11.s jäljessä. Varmaankin jotakin ongelmia? Meillä jarrut temppuilivat yhä. Hienoa, ei ole huoltoa ek vitosen jälkeen ollenkaan...

EK 7

Taas molemmille aivan outoa tietä. Auto tuntui entistäkin ärhäkämmältä. Syykin selvisi, seokset olivat menneet laihemmalle jotenkin oudosti. Tämä kai aiheutti pienen tehonlisäyksen. Se oli myös huono juttu, koska aloimme ihmetellä josko jossakin on imuvuoto, männän mahdollinen sulaminenkin kävi mielessä. Puolivälin jälkeen saimme pulla ekkerin kiinni, ajoimme pitkään sen pölyssä, ja tilanne vain paheni kun loppu läheni. Pölyä oli jo niin paljon että arvelin olevan viisaampaa jättäytyä jälkeen, ja en edes yrittänyt ohittaa, harmillista kun aikaa hukkautui varmaankin n. 5s. Olimme pätkällä yleiskisan kolmansia ja 8s. Härköselle jääneenä.

MAALISSA!!!

Vihdoin, neljän keskeytyksen putki katkesi. Arvelimme että voisimme olla kolmen joukossa. Jännityksellä odottelimme tuloksia, ja kävi ilmi että olimme luokkamme kakkosia, voittoon ajoi suvereenilla erolla Kajaanin Härkönen. Olimme myöskin yleiskisassa kolmansia, harmillisesti vain 8s, oman seuran pikkuluokan kuljettajalle Tomi Vataselle jääneenä. Jossittelu on turhaa, hienosti Tomi ajoi luokkavoittoon.

Tuloksena siis kaksi komeaa pokaalia, ja iloiset mielet. Markku sai jo ensimmäisestä kisastaan tuplapokaalit, ja minä isoimman pystin mitä ikinä!

Hieman jäi kuitenkin harmittamaan auton käytös pienellä tiellä, lisäksi oma ajokin oli mielestäni aivan luokatonta. Paljon pitää vielä petrata ennen Kangasniemen F-cuppia.