WWW.131ABARTH.COM

Fiat 131 Abarth

                                  
Up                                   

MOTOPARK TESTI 29.8.2005

Keliksi oli luvattu epävakaata, mutta perille päästyämme oli oikein kaunis ja aurinkoinen keli. Tulimme paikalla vähän kahdentoista jälkeen, ja juuri kun saimme kaluston purettu alkoi moottoripyöräilijöiden ajovuoro. Motoparkissa menee ajovuorot niin että aina vartin yli alkaa motoristien vuoro, ja aina varttia vaille autojen vuoro. Patsastelimme puolisen tuntia ja odottelimme omaa vuoroamme. Aluksi oli tarkoitus ajaa Continental Premium Contacteilla vertailuaika, ja sitten alkaa testaamaan iskareita ja auton korkeutta jne jne.

Saimme samana aamuna sopivat keskitysrinkulat uusille TSW vanteille jotka varavanteina, ja nyt testivanteina takana käytössä. Asensimme rinkulat paikoilleen ja huomasimme että TSWn valu on niin epätasainen että vänkärinpuolella vanne ryykkii jarrusatulaan. Pyörittelimme sitä siinä niin että vanne alkoi pyöriä kevyemmin. Ilmasimme jäähdyttimen ja pyöritimme koneen lämpimäksi. Tarkistimme myös etupyörien aurauksen, ja oli syytäkin. Haritusta oli ilmestynyt kahdeksan milliä..

Odottelemme omaa ajovuoroa.

Sitten alkaa ajovuoromme. Vartiainen on valittu testikuskiksi. Heti radalle päästyään hän ottaa radiolla yhteyttä että vanne paukuttaa kauheasti ja auto puoltaa ja ei käänny, lisäksi jarruja pitää pumpata kolmesti ennen kuin ne toimivat. . Heti ekalta kierrokselta sisään ja kokeilemme että renkaat on kiinni ja tarkistamme vanteen kiinni ottamisen jarrusatulaan. Ei pitäisi olla mitään hätää ja kehotan takaisin radalle kun mitään selkeää vaivaa ei havaittu. Tämä kierros kestääkin yllättävän kauan. Sitten havaitsemme ettei radiolla saa yhteyttä ja Vartiainen on jossakin radan varrella. Tero juoksee ja ilmoittaa käsiradiolla että siellä perämutkassa on auto ja etupyörä linkussa. Pakun perään kärry ja hakemaan. Menen auton alle katsomaan, ja kas, etupyörän laakeri on tullut navasta läpi... Auto kärriin ja varikolle purkamaan.

Varikolla täysi tohina päälle. Jo tullessamme radalta, etsin pakussa laatikoista uuden etunavan valmiiksi. Aamulla olin vielä onneksi ottanut ulosvetäjän, joten saamme laakerin jämänkin pois. Kummallinen juttu, navan takaosa oli murtunut irti jolloin laakeri jää paikoilleen mutta napa liukuu laakerin yli pois. Tämä oli ilmeisesti mennyt rikki jo Kemorassa ja tästä ilmeisesti johtui siellä ulosajokin. Napa oli päässyt liukumaan edes takaisin ja painanut jarrupalat etäälle levystä.  Kokoamme kaiken n. puoleen tuntiin, mutta taas on alkanut moottoripyöräilijöiden vuoro. Kello onkin jo lähes kaksi, joten päätämme oikaista ja otamme alle samantien Colwayt.

Sitten kun koittaa meidän vuoromme, alkaa sataa kuin saavista. Siis oikeasti kovaa. Täydellistä. Ei tule mitään tästä hommasta. No, alamme etsimään sadekelin säätöjä. Sitten sade alkaa vähenemään, ja kohta loppuu, ja alkaa, ja loppuu. Olosuhteet muuttuvat niin paljon ettei säätöjen vaikutuksista oikein saa mitään tolkkua. Lopulta kun kello on neljä, alamme ajaa treenejä ja unohdamme testaamisen tältä erää.

Sutinen valmistautuu lähtemään Teron kyytiin opettelemaan rataa

Ensin ajaa Tero, sitten tiimiimme uudeksi kuljettajaksi Kolehmaisen Jounin tilalle tarjolla oleva Sutisen Pete. Tämä kaveri on tehnyt koria n. 150h. Pete ajaakin ihan kivasti yhden kymmenyksen Terolle jääneenä. Pete ei aivan pystymetsästä ole kilpurin rattiin lähdössä. Petellä on itsellään r.F Starlet jolla on tänä vuonna tullut mm. luokkavoitto, sekä käsittääkseni jokaisesta muusta rallista pokaali.Ajamisen Pete aloitti vuoden vaihteessa saatuaan kortin!  Seuraavaan puolituntiseen lähtee Varneslahti ja minä. Mikko tykittää hyviä aikoja, ja minä jään Mikosta liki kaksi sekuntia. Ei mene minulla vahvasti. Lopputuloksena havaitsemme että Tero ja Mikko ovat parantaneet omia Motoparkin kisan aikaisia kierrosaikojaan sekunnilla. Molemmilla oli melko kuiva rata käytössään. Minun ajovuoroni alkaessa alkoi hiljalleen tihuuttaa ja puolivälin jälkeen alkoi sataa jo enemmän. Alussa radan ollessa hieman kuivempi tuntui auto oikein mukavalta ja neutraalilta. Mutta kun vettä alkoi tulla enemmän alkoi auto joissakin mutkissa melko voimakkaasti yliohjaamaan. Minun ajovuorossani alkaa kuulua kummallinen rytmikäs naputus/kolina vasemmalle kaartuvissa mutkissa. Vetari? Perä? Ehkä kuitenkin vetari.

Mikko kepittää, kyydissä Peten tyttöystävä.

Sitten kello napsahtaakin jo kuusi, ja päivä on pulkassa. Tuota rikkoontunutta napaa lukuunottamatta auto pelasi hienosti. Testaamisesta ei tullut kerrassa mitään, mutta sadekelille ehkä löytyi hieman paremmat säädöt. Kuivan kelin testit pitää ajaa toisella kerralla.